Yö hoitokoiramme Ricon kanssa meni mukavasti, ei ongelmia eikä turhaa hötkyilyä. Aamulla sitten heräsin ja katsoin kelloradiota.....paniikinomainen ponnahdus ylös, miksi mun kello ei oo soinu? Puhelimen vilkaisu sitten virkisti muistia sen verran, että eihän se kello ole vasta kuin 6.15....hiton talviaika, aina tulee joku sekoilu sen kanssa.
Eipä se auttanut sit kuin koirat ulos (kun kerta siinä hötäkässä pentuki heräsi) ja aamutoimiin, suunatanahan meillä oli Nivansalon maastot ja tutustuminen verijälkeen. Rico pääsi mukaan turistiksi, pappakoira jäi nukkumaan päiväunia.
Hirven verta.
Sieni, naru sekä kaato (tuossa pakasterasiassa jälkimmäinen).
Veren laimennusta.
Pieni verenkeittäjä.....
 |
| Kuva; Tuija L |
 |
| Kuva; Tuija L |
Taunolle tehtiin vain lyhyt verijälki, jonka loppuun laitettiin kaato. Taunoa vaan ei kiinnostanut veren haju sitten pätkääkään, kaadolla vähän sitten nuuskutteli verilätäkköä, mutta ei alkanut syödä kaatoa. Kaadon virkaa meillä toimitti hirvenveressä uitettu broilerin kaula, ettei sen kait nyt pahalta ois pitäny ainakaan maistua. Tauno kuitenkin tykkää sekä noista kauloista että ainakin hirven raakaluista paljon. Autolle palattuamme sain Taunon sitten syömään kaadon, mutta vähänhän se nyt meni sitten se homman idea tuossakin kohtaa metsikköön. Tauno ei pelännyt riistan hajua tai vastaavaa vaan se ei vaan yksinkertaisesti ilmeisesti kokenut tarpeelliseksi lähteä seuraamaan verivanaa. Toisaalta hyvä, ettei riistaviettiä ilmeisesti sitten ole niinkuin ollenkaan. Toki Tauno oli kovin väsynytkin, koska Rico leikkikaverin kanssa kuitenkin energiaa kulunut aikapaljon enemmän kuin normaalisti.
Vuoroa odotellessa meinas vähän palella, onneksi Tuijan ehtymättömistä tarvikevarastoista löytyi minulle lämpöpeitto =D
 |
| Kuva; Tuija L |
Tauno valmistautuu toimintaan.....
Ja menossa.
Kaadolla.
Hilmalla oli sitten jo erimeno, kovin innostuneesti nuuski ja lähti jälkeä seuraamaan. Tarkasti Hilma ei kuitekaan jäljestänyt, vaan haahuili välistä sivuun jäljeltä. Alueella liikkuu paljon riistaa, eli nenä Hilmalla kyllä kävi kokoajan myös jäljeltä poiketessa.....käytössä oli vaan ilmavainu. Välistä myöskin näytti, ettei Hilma ollut ihan varma kuuluuko sen nyt jäljestää ihmistä (minua) vaiko sitten sitä riistaa. Yhdessä kohdassa, kun verivana meni eri kohdasta kuin mistä minä olin kävellyt (verivana meni kiven yli, minä olin kulkenut vierestä) niin Hilma valitsi sen reitin mitä minä olin kulkenut.
Kaadolla Hilma oli tosi innoissaan. Häntä vispasi kuin viimeistä päivää, verta piti nuuskia oikein tarkasti ja kaatokin maistui hyvälle. Hilman kaatona oli myös hirven veressä uitettu broilerin kaula.
MEJÄ treenien jälkeen suunnattiin vielä Elovaaran luontopolulle makkaranpaistoon ja kävelylle.
Ricon kanssa käytiin ekana polulla kahdestaan käpyttelemässä jonkinmatkaa, koska pidemmälle kierrokselle en pentua kehdannut ottaa kuitenkaan, olisi saattanut käydä liian raskaaksi.
Sitten syötiin makkaraa...... tai siis mä söin ja Rico katto.
 |
| Kuva; Tuija L |
Rico odotteli sitten autossa sen aikaa, kun kierrettiin Hilman & Taunon sekä Tuijan & Näppärän kanssa 2,5 kilometrin luontopolku. Koirat joutuivat lenkkeilemään hihnoissa, mutta hyvää se teki silti. Minulle lenkki ei tehnyt niinkään hyvää, tuntui nimittäin siltä etten jaksa eto lenkkiä kävellä. Tää flunssa vaatii edelleen veronsa ilmeisesti, pitäisi malttaa vaan sairastaa.
Kotiin tultua piti vähän köllötellä.....
Mut sit jaksoi taas painia.....
......sekä leikkiä takapihalla.
Huomatkaa Hilman LEIKKIASENTO. Se tykkäsi Ricosta siis oudon paljon myös tänään, eilinen viiraus on pysyvämpää lajia.
Nyt iltamassa Rico lähti sitten kotiinsa, kokemus oli oikein antoisa minulla ja myös koiralaumalla (tai no Riku tais viisveisata koko asiasta).
Nyt pitäisi varmaan malttaa keskittyä ainakin huominen sairastamaan, tuota fyysista suorittamista pitänee välttää, koska tämänpäiväinen ei todellakaan tehnyt hyvää voinnille.
