Elämäni kääkät

Ryhtiliikkeitä on tullut tehtyä ihan useita, kuten viime postauksessa "lupailin". Yksinään koirien kanssa jäämisen myötä yksi iso huoli talvikauden ajalle oli se, että miten uskallan mennä yksinäni pimeään metsään juoksuttamaan koiria. Päivätyöläisenä kun olen kaikki valoisat ajat töissä tähän aikaan vuodesta. Taunohan ei siis riistavietin takia todellakaan ulkoile vapaana misään taajamametsissä. Eräänä torstaina tuossa taannoin sitten varustaudun itse otsalampulla ja taskulampulla ja sitten mentiin. Olin ihan et wow, mä pystyin tähän. Vähän kyllä pelotti, vaikka samat elukathan ne siellä metsässä juoksee valoisallakin. Kuitenkin tärkeintä se, että koirat pääsevät myös talviaikaan metsälenkeille myös viikolla ja vähintään se 2 metsälenkkiä on saatu pidettyä ohjelmassa. Hihnalenkkiä on menty sitten paljon otsalampun valossa taajaman metsäpoluilla, koirat flekseissä kirmaten.Itsellekkin tekee toisaalta tuo hihnalenkkeily hyvää, kun 6-7 km kerrallaan käpytellään + tietty aamulenkit sekä minun juoksulenkit päälle.

Kotona on otettu myös treeniä iltaisin (tässäkinhän minun piti kunnostautua), koska ulkona on liian kylmää ja märkää treenata mikään missä koiran pitää istua tai varsinkin maata.Toki liikkeestä seisomista, seuraamista, hyppyä jne. pystyy myös talvikaudella treenaamaan ulkona.

Upi harjoittelee kapulan noston ensin kotioloissa ja perusasentoakin on hyvä hinkata olkkarissa. Lisäksi on otettu harjoitteluun 2 on 2 off -asento ja törpön kiertäminen agilityyn liittyen.

Hilma jumppailee ja opettelee paikkamakuuta sekä kosketusalustaa.

Tauno nostelee ja eritoten opetelee pitämään kapulaa sekä niinikään treenailee perusasentoa myös sisätiloissa. 2 on 2 off:ia laatikon kanssa sekö törpön kiertämistä kokeiltiin myös Taunon kanssa. Laatikon päälle nouseminen oli Taunosta aikapaljon vastenmielisempää kuin Upista, mutta onnistui kuitenkin houkuttelulla. Täytyy nyt katsoa oppiiko tuo sitten muuta kuin sen, että laatikon päälle nouseminen ei ole ällöä.
Myös hallilla on toki torstaisin käyty treenailemassa tokoa, tosin pääasiassa siellä treenaa Upi, kun Upilla nuo isommat koetavoitteet kuitenkin ovat. Hallissa on pääsääntöisesti keskitytty perusasennon vahvisteluun ja seuraamisen korjailuun, Upi kun arveli, että seuraaminen on opetettu mulle ihan väärin enkä mä enää oikeestaan halua pitää takapäätä suorassa. Huoh. Hyppyä on myös otettu ja viime torstaina Upi tutustui myös ensimmäistä kertaa ruutuun. Harjoituksia otettiin lähinnä sillä ajatuksella, että ruutuun hakeutuminen on iiiihan huippua.
Upi tekee myös todella hienoja paikkamakuita. Torstaina otettiin ensimmäistä kertaa täysi kaksiminuuttinen ilman välipalkkauksia. Sen verran helpotin, että jäin puolenväliin hallia ja hienosti Upi makasi kokonaisen kaksi minuuttia eteenpäin ryömivän suursnautserin vieressä.

Juoksulenkkejä on myös tehty. Jos koirat ovat ulkoilleet vapaina kunnon annoksen olen saattanut käydä juoksemassa yksinkin, mutta muuten Upi tai Tauno pääsee mukaan lenkeille.Ajattelin yksinkertaisesti käytännön syistä ottaa vaan sen yhden koiran aina juoksemaan mukaan, koska samalla saan kätevästi vietettyä kahdenkeskistä aikaa kummankin pojan kanssa. Uskoisin, että liikunnan määrä on silti aika riittävä jokaisella, vaika näitä joskus vähän jaottelee.

Jyväskylä KV:ssä pyörähdettiin myös Upin kanssa. Upi oli mielestäni rento Paviljongissa ja tietysti vaikka se ei koiria ihan iholle hihnassa ollessaan halua niin kivan rauhallisesti suhtautui koiravilinään.

Kehässä meni alkuun todella hyvin, mutta sitten se tuli pöydällä, se pieni ja lyhyt murahdus tuomarille. Selkeästi käsitykseni siitä vahvistui, että Upi kokee häiritsevänä sen, että ihminen tulee lähelle, mutta ei ota häneen kontaktia. Tähän tulokseenhan päädyimme jo kesällä, kun haettiin Upista raktioita pöydällä Kuopio KV:n jälkeen ja koetettiin saada langanpäästä kiinni, että miksi tuollainen arjessa ei-agressiivinen koira noin reagoi.

Odottelemme nyt ainakin kevääseen ennen seuraavia näytelmiä ja harjoituksia otetaan.

Näyttelyssä oli muuten mukavaa ja tavattiin mukavia ihmisiä, mukaanlukien Upin emän omistaja. Kiitos kuvasta Jasmina.

Kehän laidalla

Tuloksena JUN EH JUK4.

Tuomari;Jenkins Des, United kingdom.

Arvostelu;"Little bit of aggression, but expected in a terrier type of dog, Nice head. Super dentition. Black nosem dark eyes, strong erect ears. Good neck. Well layed shoulders. Good slope to rear of the topline. Well set tail. Strong muscular rear. Good colour. Moving well."

Tuota tuomarin näkemystä terrierirodusta tai "hyväksyvää" kommenttia murahdukseen en kyllä allekirjoita, outoja nuo britit. Koira oli myös merkitty rodunomaiseksi lähestyttäessä, mutta niinhän tuo tuomari tuon kuittaa, että murahdus nimenomaan olisi rodunomaista. Harmillista huomata, että tuomarit noin läpikatsovat tuollaista käytöstä. Upilla tiedän murinan tulleen epävarmuudesta, mutta entäs ne koirat, joilla siellä taustalla on vakavampaa luonne/käytös ongelmaa ja niiltäkin tuomari vaan kuitaa sen noin, että ihan normaalia.

Arvostelussa on paljon hyvää ja vähän jäikin nyt arvoitukseksi tuliko EH tuosta murahduksesta vai mistä, toivotaan, että murahduksesta?

Rikun kuoleman vuosipäivä oli 8.11.2014.
Riku-pappa oli jotain niin suurta minulle ja niin monelle muulle. Toista vastaavaa kääpiöpinseriä ei ole eikä tule ja tämä ei ole edes sellaista "oma koira, paras koira" -juttua vaan Riku oli oikeasti erityinen. Koskaan en unohda sitä hetkeä, kun pappa nukahti ikiuneen syliini. Olen edelleen todella kiitollinen ihanalle eläinlääkärillemme Martinalle, joka tuli kotiimme nukuttamaan Rikun ja antoi tällätavalla Rikulle arvoisensa lopun ja teki kokemukseksi itsellekkin niin kauniin, kuin vain noin surullinen asia voi kaunis olla.
Kiitos Riku-pappa kaikesta, olit valtavan rakas.

"Saanko lähteä nyt?
Luuletko, että hetki on oikea?
Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt.
Saanko siis astua toiselle puolen
ja vapaaksi päästä?
Aluksi en tahtonut lähteä,
taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua
Kohti lämmintä ja elävää valoa
Tahdon lähteä
Tahdon todella.
On vaikeaa jäädä.
Parhaani yritän ja koitan hetken tässä olla,
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana.
Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua,
Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi
ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,
ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua pois."
Kirjoittaja; Tuntematon

Valoisallakin on sen verran päästy ulkoilemaan, että muutama vähän parempikin kuva saadaan mukaan postaukseen viime lauantailta Siinan luota.

Kuva; Siina J

Demin kanssa hengailu sujui laumalta taas erittäin hyvin ja olipa Demin poikanen Ottokin mukana hihnassa osan lenkistä eikä Taunoa ärsyttänyt moinen rauhallinen poika ollenkaan. Upia toki vähän uusi koira jännitteli, mutta ei sekään hakeutunut rähisemään, kun sai pitää omasta mielestään riittävän välimatkan.

Kuva; Siina J

Hilma aiheutti kunnon säikähdyksen katomalla. On aivan normaalia, että se on metsässä kadoksissa, mutta tälläkertaa neitiä ei näkynyt eikä kuulunut takaisin. Lenkkiä tuli ihan urakalla, koska jouduttiin kiertämään ensimmäinen lenkki uudestaan Hilmaa huudellen. Lopulta tajusin, että nyt on joku pielessä, koska neiti tulee aina takaisin kierroksiltaan.

Kuva; Siina J

Hilma ehti olla kadoksissa noin 1,5 tuntia. Kävin välillä toisen lenkkimme ja huutelun jälkeen sisällä vähän lämmittelemässä ja juuri kun lähdin uudestaan neitiä etsimään tarkoituksena haravoida maastoa tuli sirupalvelusta viesti, että lemmikkinne Hilma on löytynyt paikkakunnalta Liperi. Mukana viestissä oli myös löytäjän yhteystiedot. Soitin ja Hilma oli matkustanut löytäjiensä kyydissä Savonlinaan sirun luvulle ja sieltä se sitten parituntia myöhemmin palautui Siinalaan. Hilma oli jostakin syystä päätynyt autotielle ja ilmeisesti mennyt sitten ohi suhahtelevista autoista jotenkin paniikkin, koska se oli poukkoillut pitkin tietä ja käytännössä pysäyttänyt koko Heinävedentien liikenteen.

Kuva; Siina J

Yllättäen Hilmaa oli ollut erittäin vaikea saada kiinni ja ihmiset olivat joutuneet "motitamaan" sen kahden ihmisen väliin, jonka jälkeen se oli lopulta ratkaissut tilanteen hyppäämällä pelastajansa syliin.

Kuva; Siina J

Onneksi pikkurääpäle selvisi vammoitta ja ylipäätänsä hengissä. Vain Hilma tietää miksi ja miten se tielle päätyi saatika miksi se ei osannut tai pystynyt hakeutumaan takaisinpäin vaan jäi tielle poukkoilemaan. Tauno kuitenkin palasi normaalisti kierroksen jälkeen meidän luoksemme eli jotenkin tuntuisi hullulta, että jokin hirvikään olisi koiria tiellepäin juoksuttanut.

Kuva; Siina J

Agilitytreeneihinkin saatiin raahauduttua ja kylläpä oli ilo tehdä hommia Taunon kanssa. Treenitauko näytti tehneen yllättäen vain hyvää. Treenikuvia ei nyt valietttavasti ole, mutta todistettavasti hallilla on oltu kuitenkin.

Taunon kanssa treenattiin vauhtia kontakteille ja keppejä sekä pientä huvittelypätkää sitten ihan ratapätkän muodossa. Iloista tekemistä ja paljon tiheää palkkausta.
Upi pääsi tekemään kahdessa eri setissä mm. pientä ratapätkää, ohjautuvuutta hyppyjen kansa ja irtoamista targetin avulla. Lisäksi harjoiteltiin vähän keppejä. Kontakteja ei nyt 2 on 2 off -laatikkoharjoitusten takia tällähetkellä tehdä, että saadaan kontakti varmasti kuntoo.
Hyvillämielin Taunon osalta odottelen itsenäisyyspäivän kisoja ja jospa se tuo Upikin saataisi kisaradoille ensi syksynä jo.

Loppuun vielä Hilman söpöilyt.

Saatiin New Limit`s Kääpiöpinsereiltä kuvahaaste.

Ideana: Kuvahaasteen ideana on laittaa 1-2 kuvaa ennalta määrättyihin kategorioihin. Sen jälkeen kirjoitat pienen perustelun/kuvatekstin miksi valitsit juuri kyseisen kuvan. Oman lemmikin täytyy esiintyä jokaisessa kuvassa tavalla tai toisella. Tarkoituksena ei ole ottaa uutta kuvaa, vaan kaivaa juurikin niitä vanhoja. Haasteen jälkeen haasta uusi bloggaaja mukaan.

Kategoriat: paras yhteiskuva, treenaamassa, kisaamassa, paras kesäkuva, paras talvikuva, tunnelmallisin kuva, hassuin ilme, lomalla, töissä, tihutöissä ja toinen identiteetti.

Paras yhteiskuva

Tämä taitaa olla syksyltä 2013. Riku-papan viimeinen syksuy laumassa.

Upi on aivan tuoreena porukassa tammikuussa 2014.

Laumaposeeraus kesältä 2014.

Treenaamassa

Pieni peko-koira Hilma löysi ukon roskiksesta.

Agsakoira Tauno.

Tokoilua kera Upin.

Hilma vetää taakkaa.

Talven parhautta, vetohiihtoa.

Kisaamassa

Taunon kanssa ensimmäisissä agilitykisoissamme tammikuussa 2014 Kuopiossa Viiksi areenalla.

Keväällä 2014 pojat osallistuivat koirien kiihdytyskisoihin. Upi oli pentujen kakkonen ja Tauno taisi voittaa aikuisten pikkukoirien sarjan.

Taunon eka agilityserti.

Paras kesäkuva

Tauno-pentuna ja hiekkahepulit.

Tauno loikkaa.

Hellekesän vesileikkejä, kuvassa Upi.

Paras talvikuva

Pappakoiran lumipallofiiliksiä.

Hankeen uponnut koiravanhus.

Taunon lumimenoa.

Tunnelmallisin kuva

Pappakoira ei ollut mikään vierihoitaja, mutta vanhuksen uni oli syvää ja näinollen oli Tauno pentu onnistunut hiipimään papan harmaan takapuolen viereen nukkumaan.

Pappa tykkäsi mustikoista.

En ole kysynyt mummoltani lupaa kuvan julkaisuun, mutta uskallan nyt ottaa vapaat kädet. Kuva on kesältä 2013 ja kuvassa lähes 100-vuotias mummoni ja Riku-pappa molemmille niin rakkaassa paikassa.